sunnuntai 4. elokuuta 2013

Taas langoilla

Ilosilmukan blogi on hiljentynyt kesäksi. Pahoittelut. Uusi työ, perhe ja koti tuntuvat täyttävän elämän niin tarkasti, että ylimääräistä koneellaistumisaikaa ei tahdo löytyä. Käsitöitä on kuitenkin valmistunut tasaiseen tahtiin. Ilosilmukan pää ei kestä arkea ilman jokapäiväistä käsityötuokiota television edessa sen jälkeen kun lapset on laitettu sänkyihinsä. Tai parhaimmillaan jopa ennen sitä. 

Tiskirätit tein alennusmyynnistä ostamastani Novitan Hangosta. Hanko toimii tiskirättinäkin, vaikka ei ole kokonaan luonnonkuitua. En viitsinyt säätää sen kummemmin, reunat on kahden kerroksen helmineuletta, keskusta sileää oikeaa. 
 Huivi on sovellettu Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numeron ohjeesta. Tupsujen tekeminen ja kiinnittäminen huiviin oli yllättävän työlästä, mutta eihän niitä poikaan voinut jättää. Ilman niitä huivi olisi paljon tylsempi. Huivi meni Tipulle, tosin lainasin sitä jo itsekin.
 Tätä piti kokeilla minunkin: maton virkkaamista trikookuteesta. Iso matto on ikävä käsitellä ja päädyinkin tekemään maton pienemmistä paloista, jotka virkkasin viimeisellä kerroksella yhteen. Maton halkaisija on 160 cm ja kudetta meni lähes neljä kiloa. Ehkä lievästi pääsi mopo karkaamaan käsistä, mutta hauskaa oli. Täytyy varmaan käydä hakemassa lisää kudetta.
 Villasukat tein työkaverille häälahjaksi. Kirjoneulemallit sovelsin Eeva Haaviston kirjasta "100 kansanomaista kuviokudinmallia". Muuten mallit ovat suoraan kirjasta, mutta ässänväärien silmukkamääriä piti vähän rukata.
 Haarukkapitsitopin ohje on myös Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numerosta. Haarukkapitsi on kyllä yksi lempitekniikoistani: helppoa, yksinkertaista ja näyttävää. Yhdistelemällä nauhoja eri tavalla saa aikaan erilaisia pintoja.
 Vanhat puuhenkarit saivat ensin ylleen kerroksen valkoista spraymaalia, sen jälkeen eri värisistä puuvillalangoista virkatut päälliset. Päädyin päällystämään joka henkarin erivärisellä langalla, tykkään, että näin on hauskempi kuin neljä samanväristä henkaria.
Tässä vielä lähikuva pitsipinnasta. Virkkasin koristeeksi vielä tuommoiset kierrejutut.
 Tein pannulappuparin Isännän mummulta joskus vuosia sitten saamieni pannulappujen mallilla. Värit ovat Tipun käsialaa. Toinen puoli on sateenkaariseiskaveikkaa, toinen puoli tumman harmaata ja reunus ja koristepistot pinkkiä. Kun yritin ohjata valintaa rauhallisempiin väreihin, Tipu melkein kimpaantui ja tokaisi, että hän kyllä ymmärtää näistä väriasioista. Ihan oikein, jos kerran itse kysyn Tipun mielipidettä, täytyyhän minun sitä silloin kuunnellakin. Sievähän tämäkin pari on, eiköhän se vielä löydä itsellensä kodin.
Syksyn, koulujen sekä harrastusten alun myötä elämä tuskin käy yhtään rauhallisemmaksi. Blogia päivittelen sitä mukaa kun ehdin ja jaksan. Palataan langoille sitten!