torstai 29. marraskuuta 2012

Kortteja. Ja lisää kortteja!

Ilosilmukan blogin kävijämittari on siirtynyt yli 40 000. Kiitos kaikille kävijöille! Tällä kertaa synttäreitä ei juhlita, katsotaan sitten seuraavalla kymmenellä tuhannella.
 
Ilosilmukka on lupautunut vetämään taas jouluaskarteluja kylätalona toimivalla entisellä koululla. Niiltä tiimoilta olen askarrellut tyttöjen kanssa joulukortteja malleiksi. Materiaalit ovat olleet hyvin yksinkertaisia ja edullisia: valkoisia korttipohjia, eri värisiä kartonkeja ja papereita, tarroja, vesivärejä, rautalankaa. Arvokkain hankinta on ollut talviaiheinen skräppipakkaus, jonka ostin alennusmyynnistä joskus syksyllä. Ja tällaista jälkeä ollaan saatu aikaan:
 
Pohjana kaikissa on valkoinen korttipohja. Sinisellä akvarelliliidulla ja vedellä kuvioitua akvarellipaperia, jonka päällä kartonkilätkä ja tähtitarra tai askartelukuvio.
 Vesiväreillä kuvioitua akvarellipaperia, askartelukuvioita ja tarroja.
 Samoin vesiväreillä kuvioitua akvarellipaperia, tähtihaaraniittejä ja stanssattu kartonginpala.
 Vesiväreillä maalattua taivasta, lumihiutaleet valkoisella askartelumaalilla ja vanupuikolla. Pupu teki lennokkaita hiutaleita.
 Aaltokartonkia, tavallista kartonkia, kuvioitua akvarellipaperia ja tarroja.
 Aaltokartonkia, tavallista kartonkia, arkartelukuvioita ja rautalankaa.
 Stanssattua paperia ja tarroja. Stanssausalustan olen ostanut joskus jo kuukausia sitten alennusmyynnistä, se kuuluu ilmeisesti johonkin laitteeseen, jota en omista. Klemmarit ja nuuttauskynä toimivat hyvin.
 Paperinauhoja, stanssattua paperia ja virkattuja sydämiä. Sydämet laitoin takapuolelta teipillä kiinni, niin että ne on helppo irrottaa kortista parempaan käyttöön. (Tulipa tästä kuvasta kumman keltainen. Outoa.)
 Skräppipapereita ja askartelukuvioita.
 Stanssattua paperia ja kiiltokuva.
Pupun kanssa käytiin näitä tehdessä useammankin kerran tällainen keskustelu: minä:"Nyt se meni vähän vinoon. Oikaistaanko vai kuuluuko sen olla noin?" Pupu: "Sen kuuluu olla näin." Mitäs siinä sitten enempää. Jos se kuuluu vinoon, niin se kuuluu vinoon.

torstai 22. marraskuuta 2012

Joulua kohti

Kissaneiti on odotelut silmiä itselleen jo parin viikon ajan. Sain lopulta ommeltua ne paikoilleen ja neiti pääsi kuvaan. Neiti menee pukinkonttiin ja taitaa olla nyt tältä erää viimeinen tätä lajia.
 Kissaneidin liilat osat on virkattu puuvillalangasta ja ruskeat neulottu samettilangasta. Hamonen on röyhelöhuivilankaa.

Toinen sarja virkattuja sydämiä on tärkätty.
 Tällä kertaa kiinnitin kulkusen sydämen kärkeen jo reunusta virkatessani ja tein ripustuslenkin reunuslangan hännästä. Näin on parempi: helpompi tehdä ja siistimpi lopputulos kuin edellisessä satsissa.
 Vielä lähikuva yhdestä sydämestä. Saas nähdä, vieläkö näitä joutuu tekemään lisää, vaikka ajattelin jo lopettaa.
 Eteisen peili lakkasi olemasta peili joskus viime syksynä. Se oli hypännyt yllättäen työpäivän aikana lattialle. Peili oli kappaleina lattialla, kun tulin kotiin. Sen jälkeen kehyksissä on riippunut milloin mikin koriste, vähän vuodenajan mukaan. Nyt ripustin kehyksiin pajusydämen, jonka tein aikaisemmin syksyllä.
Kieputin sydämeen vähän punaista rautalankaa. En malttanut olla yhtään koristelematta. Ajattelin, että tuohon alareunaan voisin laittaa jonkun jutun, joka peittäisi ruskean rautalangan, jolla olen sitonut sydämen kiinni, mutta toisaalta tykkään tästä näin koruttomanakin. Taidan antaa olla näin.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Pieniä virkkuita

Edellisessä postauksessa mainitut kukkaset on ny viimeistelty. Tällaisia niistä tuli:
 Punavalkoinen lähti jo uuteen kotiin, turkoosisävyinen on Tipun suunnittelema.
 Oikeanpuoleiseen Pupu valitsi värit ja helmet, vasemmanpuoleinen on minun sommittelemani. Ohjehan on Happy flower decoration ja se löytyy täältä.

Kun nyt sitten vauhtiin pääsin ja mukava värilajitelma puuvillalankojakin oli jo valmiiksi hollilla, tein kasan pikkusydämiä. Malli on sama kuin kukkakoristeissa. Ilman eriväristä reunusta malli on nimeltään Teeny tiny hearts ja löytyy täältä. Kerrassaan koukuttavia ohjeita molemmat.
 Tytöt valikoivat sydämiin sopivat helmet tai kulkuset. Sydämet menevät pikkulahjoiksi lasten opettajille ja kavereille tai pakettikoristeiksi ja jos niitä sattuu jäämään yli, lopuista tulee koristeita kortteihin.
Eihän se tähän jäänyt, keksin, että tällaisista sydämistä tulisi kivat korvikset jouluksi. Ensin ohutta punaista virkkauslankaa. Punaisten pikkusydänten leveys on puolentoista sentin luokkaa. Halusin isommat. Seuraava kokeilu oli valkoisella, vähän paksummalla virkkauslangalla, nekin liian pienet. Kolmanteen kokeiluun valitsin tyttöjen pipoista ylijäänyttä paljettilankaa. Nyt koko alkoi olla sopiva.
 Sekä kukat että sydämet on tärkätty liima-vesiseoksella.
Tässä vielä lähikuva liilasta sydämestä. Ikävästi paljetit pyrkivät nurjalle puolelle, vietin tovin ujuttamalla niitä työn läpi oikealle puolelle. Näin on parempi.

Ei se jäänyt vielä tähänkään, virkkasin toisenkin satsin kaksivärisiä sydämiä, ne jäivät vielä eilen kuivumaan tärkkäyksen jälkeen. Jokohan nyt alkaisi riittää... Saas nähdä.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Happy flower decoration

Jossain kotimaisessa käsityöblogissa olin törmännyt tällaiseen kukkaan. Malli on nimeltään happy flower decoration ja ohje löytyy täältä, englanniksi tosin, mutta kuvat ovat sen verran hyviä ja niitä on niin paljon, että tämän tekee kuvien perusteella vaikka ilman tekstiäkin, jos on vähän virkkaillut ennenkin.
 Kukkaa varten kaivelin varastoista kaikki sopivan paksuiset puuvillalangat, ja mukavastihan niitä löytyi. Langoissa on vähän paksuuseroja, mutta se ei tässä haittaa. Valokatkaisijan jätin kuvaan näkyviin mittakaavan vuoksi. Ihan pikkukukkasesta ei tässä ole kyse.
Aivan mahtava ohje. Helppo tehdä, saa säätää värejä oman makunsa mukaan enemmän tai vähemmän. Ohje on oikeasti niin simppeli, että kolmannen kukan kohdalla sen muistaa jo ulkoa. Minulla on nyt viisi kukkaa virkattuna, joista kolme olen jo tärkännyt liima-vesiseoksella ja tämän yhden kasannut ja koristellut helmillä ja napeilla. Niin että eiköhän näitä kukkasia näy täällä kohta lisääkin. Tytöt valitsivat molemmat yhteen kukkaan mieleisensä värit, Tipu turkoosia, mutta ei punaista, Pupu punaista, mutta ei turkoosia. Hassuja tyttöjä!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Pyyhepitsejä ja verhoja

Virkkasin parin pikkupyyhkeen päihin pitsit. Malli on sama äidiltä peritty kuin näissä, näissä ja näissä. Hetki piti kaivella muistilokeroita ennen kuin muistin, miten tätä tehtiinkään.
 Pyyhkeet ovat vieraspyyhkeen nimellä myytäviä pieniä pyyhkeitä, olisiko koko 30x50 senttiä. Näissä on ripustuslenkki valmiina toisessa päässä. Ompelin pitsit noin, että alapään pitsi roikkuu pyyhkeestä alaspäin ja yläpään pitsi tulee pyyhkeen päälle.
 Värit vähissä, valkoinen pitsi valkoiseen pyyhkeeseen. Pyyhkeet menevät pukinkonttiin, sopivat näillä väreillä useamman makuun. Minusta pikkupyyhkeet käyvät hyvin lahjoiksi, vaikka viemisiksi. Käsin virkatut pitsit nostavat pyyhkeen arvoa ja kaikkihan käsipyyhkeitä tarvitsevat.
 Tipun huone sai tällä kertaa viimeiset verhot. Lyhensin Tipun vanhat ikkunaverhot vierassängyn eteen. Ja juu, olen samaa mieltä: pitäisi siivota. Tipun huoneen siivoaminen vaatii niin paljon energiaa, että en ole saanut alettua siihen hommaan. Minun osuus on lähinnä se patistaminen: kiristys, uhkailu ja lahjonta, ne kasvatuksen kolme pääperiaatetta.
Jatkoin vanhasta verhosta Pojan pikku yksiön parvekkeen oven eteen verhon. Alapään jatkoskangas on ylijäämäkappale kämpän muista verhoista.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Yhden blokin peitto

Minulle tuli äkillinen tarve tehdä tilkkupeitto. Tälleen se meni:
 
Ensin vähän laskeskelua ja suunnittelua, sitten valitsemaan tilkkuvarastosta sopivat kankaat. Vaaleilla, haaleilla sävyillä mentiin tällä kertaa. Koska peitto ei ole tulossa omaan käyttöön ja en sitten yhtään pidä sinisestä ja koska sinisiä kankaita vain tuntuu tilkkuvarastoon jostain tulevan, tästä peitosta tuli osittain sinisävyinen. Tekniikka ei ole Ilosilmukan keksimä, jostain kirjasta olen sen varmaan joskus lukenut.
 
 Leikkasin seitsemästä kankaasta kaitaleet, tässä kaitaleiden leveydet ovat 10 ja 18 senttiä, saumanvaroineen. Kaitaleet ompelin tietyssä järjestyksessä yhteen. Tämän kappaleen pituuden pitää olla kaksi kertaa sen leveys, jotta siitä saa tehtyä yhden blokin, tässä leveys on reilut 65 senttiä ja pituus vastaavasti suunnilleen 130 senttiä.
Seuraavaksi leikkasin kaitaleen kahdeksi neliöksi ja molemmat neliöt edelleen neljäksi kolmioksi.
 Kolmiot ompelin neljäksi neliöiksi. Ennen tätä kannattaa panostaa hetki sommitteluun, jotta pääsee haluamaansa lopputulokseen.
 Sitten tarvitsee enää ommella neliöt yhteen ja blokki on valmis. Työn koko oli tässä vaiheessa alle metrin kantilleen. Halusin peitosta isomman, joten jatketaanpa vielä vähän.
 Leikkasin peiton ylijäämäkankaista lisää kaitaleita, tällä kertaa leveys seitsemän sentin luokkaa. Kaitaleet ompelin taas yhteen leveämmiksi kaitaleiksi.
 Näistä leikkasin pätkiä, leveys sama seitsemän senttiä.
 Pätkät ompelin taas yhteen ja sain aikaan neljä tällaista pikkublokkia, kaksi kummallakin värityksellä.
Reunustin alkuperäisen, ison blokin pikkublokeilla ja kaitaleilla. Reunakaitaleiden leveys on 18 senttiä (sis. sv:t) ja näin peiton koko on jo 130 senttiä. Nyt alkaa riittää
 Sitten enää vuorikangas alle, vanu väliin ja tikkaamaan. Tämän kokoisen peiton tikkaaminen käy vielä helposti. Reunat kanttasin tällä kertaa ihan kaupan vinonauhalla.
Tässä peitto vielä valmiina. Tämän peiton tekemiseen meni suunnilleen työpäivän verran tunteja, toki se jakautui useammalle illalle, kun tahtoo nuo työt - sekä töissä että kotona - haitata näitä harrastuksia.

Tässä peitossa on vain yksi blokki, toko blokeista voi tehdä pienempiä ja yhdistää niitä useita yhteen. Tämän peiton olen tehnyt sillä tavalla. Tätä samaa pikatekniikkaa olen käyttänyt myös näissä muumipeitoissa.