Valkoinen tilkkupeitto

Olipa kerran perheenäiti, joka halusi sänkyynsä uuden päiväpeitteen, koska vanha alkoi olla jo kovin kulunut. Koska hän harrasti tilkkutöitä, hän päätti tehdä peitteen itse. Hän leikkasi tilkkuja ja ompeli niitä yhteen. Peitto jäi kuitenkin kesken, unohtui kaiken muun työn ja tohinan alle, eivätkä väritkään tainneet olla ihan sitä, mitä perheenäiti halusi. Kuinka ollakaan, perheeseen syntyi kolmas lapsi, ja talo alkoi käydä ahtaaksi. Makuuhuone meni myyntiin muun talon mukana, eikä sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä, sehän ei ehkä käy uuden makuuhuoneen sisustukseen. Perhe muutti vuokra-asuntoon rakennusajaksi, eikä sinnekään toki kannata hankkia peitettä. Aikanaan talo valmistui sen verran, että perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Talo oli vielä kovasti kesken, eikä perheenäiti päässyt vielä sisustamaan uutta makuuhuonettaan. Perhe nakerteli taloa valmiiksi siinä muun toimen ohella, ja lopulta, puolentoista vuoden aherruksen jälkeen kaikki pääsivät muuttamaan omiin makuuhuoneisiinsa. Monen vuoden käytön jälkeen perheen vanhempien sänky alkoi olla siinä kunnossa, että se pitäisi uusia. Sänky oli kärsinyt kovia varsinkin viimeisessä siirrossa kellarista yläkertaan, se oli nimittäin niin suuri, että se ei mahtunut purkamatta portaita ylös. Alas se oli mahtunut vallan hyvin, koska silloin ei talossa vielä ollut ollut yläkertaan vieviä portaita siinä alakerran portaiden päällä. Suunnitelmissa oli vähän suuremman sängyn hankkiminen. Ei sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä. Kului vuosi, vähän toistakin, ja lopulta vanhemmat kävivät ostamassa itselleen uuden sängyn. Vihdoin viimein, monen vuoden odottelun jälkeen, kulunut vanha päiväpeite pääsi eläkkeelle ja perheenäiti ompeli uuden tilkkupeiton sängyn päälle. Sen pituinen se.

 

Sellainen tarina :) Uskomatonta, miten joskus tulee venytettyä asioita pitkään, syystä jos toisestakin. Uusi sänky on 180 cm leveä. (Nyt loppui tyttöjen narinat viikonloppuaamuina: "mee sinne päin, mä en mahdu tänne".)

 En viitsinyt yrittääkään tehdä koko sängyn kokoista peittoa. Tällä on kokoa 220*140 cm, ja senkin tikkaaminen oli ihan tarpeeksi hankalaa. Keräsin peittoon erilaisia valkoisia kankaita. No, onhan siellä muitakin vaaleita värejä seassa, ruskeaa, harmaata, lilaa ja muitakin.

 Pari käsinkirjottua kakkoslaadun pöytäliinaa leikkasin myös peittoon. Sinisellä langalla ristipistoin kirjottu oli puolikas liina, en yhtään tiedä, mihin toinen puoli lie joutunut. Kukkakuvioinen oli kahvitahrainen ja reikäinen.

 Peite riittää sängyn jalkopään peitoksi. Joskus voin tehdä toisen, värikkäämmän peiton pääpuoleen, ehkä, jos viitsin. Ajatus on, että värikkäämpää peittoa voisi sitten vaihdella vaikka vuodenajan mukaan. Valkoinen peite toimii melkein minkä kanssa vaan. Mutta toistaiseksi mennään näin, lakana saa näkyä peiton alta.

Valkoinen peite on ommeltu samanlaisista blokeista kuin tämä vaaleista kukkakankaista joskus vuosia sitten Tipulle ompelemani peitto. Blokki on hyvin yksinkertainen ja helppo ommella. Eri tavoin yhdistelemällä saa aikaan erinäköisiä pintoja. Valkoisessa peitossa blokkeja on vaikea hahmottaa, koska niiden välissä ei ole kaitaleita ja tikkaukset eivät korosta blokkien reunoja.

Tilkkupaja toimii vielä, vielä on suunnitelmia ja aloitettuja peitteitäkin. Neulepuolellakin on valmistunut parikin isompaa työtä. Kun nyt vain saisin ne kuvattua ja postattua.