maanantai 14. joulukuuta 2009

Olipa kerran liivintekele...

...mutta ei ollutkaan toista kertaa. Purin pois. En sittenkään tykännyt.
Ja miksi sitten en tykännyt? Liian pitkä, liian kapea, ruma helma, tyhmät kädentiet ja kaulus. Mitäpä sille sitten enää muuta voi tehdä kuin purkaa.
Tämä jäi jäljelle. 600 grammaa punaista 7 veljestä. Voi nenä! Mitähän sitten? Taidan työntää nämä pussiin ja lankakirstun pohjalle. Eikös taannoisessa Suuressa Käsityölehdessä ollut sellaisia englantilaistyylisiä kirjoneuleita? (Vaihdoin puheenaihetta...)
Tällä viikolla on vielä yksi koe koulussa, sen jälkeen työnnän koulupaperit jonnekin komeronnurkkaan joululoman ajaksi. Ja tämä tietää kohtalonkelloja alakerrassa kunnostusta odottavalle kaksimetriselle pirtinpöydälle. Pöydän viimeiset hetket vaaleansinisenä ja punaisena alkavat olla käsillä! Nykyiset värit näkyvät tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Kovin on iloiset...

Ei kommentteja: